Päivästä toiseen,
lapsi puurtaa, ahkeroi.
Ei palkkaa näy,
vaikka vuodet eteenpäin käy.
Tunnista toiseen,
tuijottaa nuori kelloa.
Ei lopu ikuinen urakka,
vaikka ikkunalasiin törmää harakka
Minuutista toiseen,
kaipaa aikuinen pois.
Muistaa vielä harakan.
Astelee reunalle, tuskailee,
kellokäsi vetäisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti