Eteenpäin en pääse päässäin, takapakki vain mielessäin

Kaihoisaa, surullista, hysteeristä, iloista, muttei täyttä, niitä on elämäni.

Mitä on täysi elämä? Ei ainakaan sitä, että kalenteri on täynnä.

Miten sitten saavutan onnen? Silloinko, kun olen tyytyväinen itseeni? Olenko tyytyväinen itseeni, kun joku muukin on? En. Elämme vain itsemme vuoksi. 

Sanon Surulle liian usein kyllä ja vieressä seisova Ilo pahoittaa mielensä. "Anna anteeksi, ilo, en tarkoittanut. Tule takaisin." Ei se tule. Ihminen ei tajua asioiden todellista arvoa, ennen kuin on menettänyt ne. 

Ps. Äiti sanoi "vartoos ny". Tuitui murteet