Ovatko ajatukseni sinun?
Oletko ajatuksissani minun?
Lämpö valtaa ajatukseni
seurassasi, sinua ajatellessani.
Suloinen olento,
piristät päivääni.
Ikävöin jotakin,
mitä hulluutta
tämä lieneekään.
Välitänkö vain ajatuksesta meistä?
Oletko poissa mielestäni pian,
onko tämä ohimenevä mielialahäiriö?
Vai ovatko ajatukseni taas
saastuttaneet minut,
onko tämä pitkäaikaista?
Tämä on nyt kuin masennukseni,
toistuvaa, turhauttavaa.
Haluan taas nähdä sinut,
kävellä käsikynkässä,
tarttua kädestäsi huolesta.
Viimeksi olin pelkuri,
menetin mahdollisuuteni,
petyin.
Uskallanko nyt?
Olla rohkea oikeaan aikaan.
Entäs jos
rakastankin vain itseäni
seurassasi?
Entä jos, entä jos
jotakin tapahtuu
ja myöhemmin minä
ahdistun.
Sillä olethan minua paljon parempi.
Ei se toimisi hankalan minun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti