"Jalat maassa, pää pilvissä" ei tainnut aivan onnistua

Kuluneen viikon aikana, tai ehkä viikonlopusta asti mielialani on ajanut vuoristorataa. Olen ollut tylsistynyt ja turhautunut. Olen ollut vihainen ja ärsyyntynyt. Olen kuitenkin ollut myös iloinen ja kokenut olevani tarpeellinen, mikä on minulle harvinaista.

Päästin itseni rakentamaan pilvilinnaa (kyllä, minut, realistin). Ja putosin kovaa, kun suunnitelmat eivät toteutuneetkaan. Minulle on opetettu, että olen lapsellinen ja ristiriitainen. Olen oppinut, että olen pinnallinen (tai pinnallisempi kuin tahtoisin olla). Vertaan itseäni edelleen muihin ja minulla on huono itsetunto. On vaikea katsoa vanhoja tekstejäni enää, vaan ajattelen niiden olevan vain huonoja/teiniangstia.