Kolme kertaa peräkkäin,
tuskaa.
Samalla kun se yksi, suuri,
ei kumitu mun mielestäin.
Aina joku muu,
se sattuu.
Missä on mieleni?
Missä se on?
Pikkulinnuissa, venäläisissä,
jopa luisissa nallekarhuissa.
Suklaata, safiireja, fetissejä.
Vihaa, kipua, kärsimystä.
Kyyneleitä vain
turhan takia.
Itken
ammottavasta aukosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti