Tänään olen taas miettinyt sinua. Yhteinen menneisyytemme on vaivannut minua aina silloin tällöin tänä vuonna. Talvella oli pahinta. Ympärilläni oli pimeää. Ei ketään, jota puristaisi kädestä.
Olin rikki, itseäni soimasin. Vieläkin, silloin tällöin, käyt mielessäni. Näen Kallion kirkon ja kävelen Linjoilla. Siitä kaikesta on jo yli vuosi. En varmasti olisi tässä näin ja sinä siellä jossakin kaukana poissa, ellen olisi niin... Työnnän ajatukseni syrjään, etten vain itkisi omaa hankaluuttani.
"Mutta näinhän piti tapahtua. Kaksi ongelmaista on yhtä kuin iso sotku," minä vakuutan itselleni kiiruhtaessani pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti