Näen kuinka tuuli taivuttaa puun latvaa. Kuulen huminan korvissani, jopa punakätisen miehen ja matalan äänen läpi. Kylmät väreet lävistävät minut, kun miehen ääni valtaa minut. Se tuntuu sormenpäissäni, se tuntuu syvällä. Tunne ei ole millään tavalla todellinen.
Silmäni ovat punaiset. Näen rakkautta, vihaa ja viattomuutta. Käännyn sisäänpäin, kun kitaran kieliä kosketetaan. Suljen silmäni ja putoan laiturilta veteen. Kasvot edellä on hyvä mennä. Kipu tuntuu aidolta. Loiskahdus kuuluu niin kovaa, että ostoskeskus kaikuu.
Mikään ei ole totta. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta ahdistavat samaan aikaan. Suutelen viatonta sielua poskelle ja ajattelen: "Ehkä minäkin joskus taas olen puhdas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti