"Juoksen niin kauan että sydämeni pysähtyy"

Huomasin taas, kuinka paljon yritin paeta. Pakenin ja olin paennut jo pitkään, mutta aina se menneisyys nappasi kiinni niskasta. Eikä varmasti helpolla päästänyt irti.

Sain iskun vasten kasvojani, kun tajusin sen. Alkoi itkettää. Yritin oppia kantapään kautta, mutta kehittelinkin uuden tavan vältellä muistoja. Piilouduin hymyn ja vitsailun taakse kuin pupu, joka työntää päänsä pensaaseen. Iloitsin: ehkei menneisyys saakaan minua uudestaan kiinni, ehkä nyt on hyvä. Mutta kettu tuli ja iski hampaansa kiinni kantapäähäni.

Tuollaisesta ne aikuiset ovat aina kertoneet. Typerä Maya, toistat muiden virheitä. Ja mikä pahinta, toistat omia virheitäsi. Todellisuudessa et ole oppinut vieläkään, sillä onhan oppiminen asian sisäistämistä.

Hei hei, maailma.
Täällä taas ollaan,
kaivon pohjalla.